“Saako sillä yrityksellä voitakin leivän päälle?” Ukki kysyi, kun viimeksi tapasimme hänen 90-vuotissyntymäpäivillään.
Kuka Aamumehu?
Olen Tapio a.k.a Aamumehu. Olen 25-vuotias ja siihen, miten päädyin yrittäjäksi on vaikuttanut monikin asia. Totuus on, että jokaisen yrittäjätarina on erilainen ja koostuu sekä monista onnistumisista että epäonnistumisista. Itse näin yrittäjyyden ainoana varteenotettavana uravaihtoehtona, sillä olin aina halunnut tehdä jotain omaa sekä inspiroivaa. Pyrin seuraavaksi avaamaan mahdollisimman avoimesti sitä, mikä sai minut jättämään muut työni ja miltä kaksi ensimmäistä vuotta täysipäiväisenä yrittäjänä ovat näyttäneet. Ensimmäisen laajemman yrittäjyyskokemukseni sain, kun opiskelukaverieni kanssa vuokrasimme pizzerian Äänekoskelta kesäksi. Teimme todennäköisesti kaikki aivan liikaa töitä ja tuotimme silti tappiota. Saimme kuitenkin hyvän käsityksen siitä, mitä ei ainakaan kannata jatkossa tehdä. Osasimme tämän jälkeen arvottaa sekä hyviä, että huonoja yrittäjyyskokemuksiamme paremmin.
Inspiraatio
Missä olet hyvä, mitä maailma tarvitsee ja mitä tahdot tehdä – näistä komponenteista syntyy hyvä tahtotila itsensä kehittämiselle sekä työnteolle. Pizzeria-kokeilumme lisäksi opiskeluaikoinani vietin paljon aikaa JES:n hommien parissa. Järjestimme yhdessä tapahtumia, joissa olisimme halunneet itse käydä ja kutsuimme paikalle puhujia, joilta halusimme myös itse kuulla oppeja. Samalla tutustuin kätevästi myös muihin vastaavaa työtä tekeviin kollegoihin ympäri Suomen.
Verkostojen kasvaessa, kasvoi myös halu oppia jotain uutta. Vanhan vaellusharrastuksen kautta päädyin muutaman sattuman (lue: instagram direct messagen) kautta ulkoilemaan luontovalokuvaajien kanssa. Innostuin nopeasti heidän tavastaan katsoa maailmaa. Pyörin hetken aikaa mukana kuvioissa, mutta melko pian veljeni vastaanotti 100 euron tilisiirron ja minä hänen vanhan kameransa. Tästä alkoi loputon YouTube -urakka erilaisten tutoriaalien parissa.
Ensiaskeleet
Aika jota en käyttänyt kameran takana, kului pitkälti erilaisia opetusvideoita katsellen. Halusin oppia kaiken sosiaalisen median tunnetuilta kuvaajilta, mutta pitää silti sisältöni tyyliltään potentiaalisia asiakkaita kiinnostavana. Noin puolen vuoden aktiivisemman kuvaamisen jälkeen sain ensimmäisen toimeksiantoni, kun lähdin kuvaamaan opiskelijoiden laskettelureissua Ranskaan. Siellä heti ensitöikseni tiputin kamerani ja sen peilit taittuivat niin, että kuvaamisesta tuli lähes mahdotonta. Olin pulassa.
Reissusta selvittiin ystävien kameroiden, mukaan sattuneen pokkarin sekä kännykän turvin. Tätä kolme vuotta sitten tapahtunutta tilannetta kuvailisin nykyään farssiksi, mutta oli silti hyvä päästä heti kokemaan miten vastoinkäymiset voitetaan kaiken mennessä pieleen. Reissulta palattuani ostin välittömästi uuden kameran ja jatkoin harrastukseni parissa. Kiinnyin kuvaamaan kaikkea, mitä vain löysin Helsingistä ja sain tästä hieman tunnustustakin. Se tuntui erityisen hyvältä.
Farssista huolimatta pääsin kuvaamaan myös toista reissua, jonka aikana tutustuin matkan toiseen kuvaajaan Jarkkoon. Hänen kauttaan minua kontaktoitiin muutamaa kuukautta myöhemmin kahden festivaalin kuvaajaksi, mitkä olivat samalla ensimmäisiä laskutettavia kuvauskeikkojani. Tästä kuukauden kuluttua minua pyydettiin kuvaamaan kuvastoa printtejä tuottavalle yritykselle. Huomasin, että harrastuksesta alkoi pikkuhiljaa tulla työ.
Kasvu
Kun ensiaskeleet on otettu, yritys harvoin kasvaa vain kelloa katsomalla. Huomasin nopeasti, että valokuvauspalveluille oli paljon kysyntää. Samaan aikaan, kun suoritin siviilipalvelusvuottani Helsingissä olin päässyt henkilökohtaisten projektien lisäksi kuvaamaan laskettelumatkaa Norjaan, kahta suurehkoa festivaalia, muutamia nuorison yrittäjyystapahtumia sekä yhden täyden kuvaston. Tiesin, että viimeisenä palveluspäivänäni (23.1.2018) pääsisin kuvaamaan suuren tapahtuman messukeskuksessa, jonka turvin selviäisin juuri ja juuri kuukauden elossa palveluksen jälkeen.
Päätin hakea starttirahaa ja sain myöntävän päätöksen. Tässä vaiheessa minulla oli noin 10 tuhatta euroa säästössä opintolainoistani ja tae 650 euron kuukausittaisesta starttirahasta. Nopeasti laskettuani ymmärsin, että minulla olisi ainakin yksi vuosi aikaa kokeilla saisinko tehtyä valokuvauksesta itselleni ammatin. Ensimmäisenä vuonna otin vastaan lähes jokaisen keikan, jonka sain ja pyrin kokoamaan portfoliotani mahdollisimman nopeasti. Kuvasin ensimmäisen vuoden aikana 40 laskutettavaa toimeksiantoa, joista kertyi yhteensä 16,7 tuhannen liikevaihto. Tässä vaiheessa tilanne olisi todennäköisesti ollut helpompi, jos en olisi käyttänyt vuoden aikana 13,8 tuhatta investointeihin…
Seuraavana vuonna hyödynsin paljon ensimmäisestä saatuja oppeja. Suurimpia yrityksen kasvuun vaikuttavia tekijöitä olivat asiakkaiden luottamuksen saavuttaminen, asiakkailta saadut suositukset seuraaville asiakkaille sekä samalla yksittäisten isompien toimeksiantojen saaminen. Lopulta vuonna 2019 päädyin tekemään noin 60 laskutettavaa toimeksiantoa, joiden lisäksi perustimme Krash-markkinointiyrityksen. Liikevaihdoksi kertyi lopulta 51 tuhatta, josta erilaisia kuluja oli noin 25 tuhatta.
Eteenpäin
Olen nyt todistanut itselleni (sekä ukille), että kykenen työllistämään itseni. Yrittäjänä ei kuitenkaan ole ikinä valmis. Aina on tilaa tekemiselle ja usein kaikki asiat tapahtuvat oletettua hitaammin. Tulevana vuonna aion keskittyä etenkin kulujeni kontrollointiin sekä samalla kumppanuuksien laajentamiseen.
Jos haluat tietää mitä teen tällä hetkellä voit seurata firmani etenemistä osoitteessa www.aamumehu.fi.
Mitä tulee JESsiläisestä -blogisarjassa ääneen pääsevät entiset ja nykyiset JES-aktiivit. Blogisarja on joukko kertomuksia siitä, millaista roolia JES on tekstien päähenkilöiden elämässä esittänyt ja miten he ovat päätyneet tekemään sitä, mitä nykyään tekevät – ja kaikkea siltä väliltä.
